Korsetti eli kureliivi tunnettiin jo 2500 eKr. Kreikassa naiset käyttivät korsettimaista asua, joka kohotti ylös paljaat rinnat. 1500-luvun puolivälistä tiedetään, että Ranskan kuningas Henrikin puoliso Catherine kavensi vyötärönsä. Häntä pidetäänkin metallivahvisteisen korsetin keksijänä tai ainakin ensimmäisenä tunnettuna käyttäjänä. Kureliivi oli tuohon aikaan vaatteiden kiinteä osa, ei alusvaate.
Kapean vyötärön ihanne
1700-luvulla käyttivät sekä ylhäiset naiset, että miehet tiukkaa korsettia, jota kiristettiin pitkin päivää aina vain tiukemmalle. Esimerkiksi upseerin uniformun alle korsetti kuului pitkälle 1800-luvulle saakka. Lapsesta asti käytetty kireä korsetti muovasi vartalon halutun malliseksi, sillä ajanoloon alimmat kylkiluut painuivat sisään. Etenkin 1800-luvun muoti suosi erittäin kapeaa vyötäröä, ihannevyötärö oli tuolloin kaksi kertaa kaulan vahvuinen eli noin 50 cm. Yläluokkaiset naiset saattoivat saavuttaa hyvinkin kapean vyötärön, jotkut jopa leikkauttamalla pois alimmat kylkiluunsa heti, kun oli todennäköistä, että tällaisesta leikkauksesta saattoi selvitä hengissä.
Sukkanauhat
Sukkanauhoja alettiin kiinnittää korsettiin 1800-luvulla. Aikaisemmin oli käytetty erillistä sukkanauhaliiviä korsetin päällä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen korsettien käyttö alkoi vähentyä. 1920-luvulla muotiin tullut Flapper-tyyli ihannoi hoikkaa vartaloa. Tyylille ominaista oli nuorekkuuden korostaminen, kaikki eivät tietenkään voineet olla ihannemittojen mukaisia ja ne saavuttaakseen oli konstit monet; oli paastottava, voimisteltava, kokeiltava erilaisia ihmelääkkeitä ja teknologian uusimpia keksintöjä, kuten laihdutusvöitä.
Muodin mukainen vartalotyyppi saatettiin saavuttaa myös käyttämällä erilaisia rinnanlatistajia ja liivejä. Nyöritettävät korsetit jäivät kuitenkin pois käytöstä ja ne korvattiin kevyemmillä ja mukavammilla alusvaatteilla. 1930-luvun muoti suosi keveitä, laskeutuvia pukukankaita ja vartalonmyötäisyyttä. Tällöin hyvin istuvien alusvaatteiden merkitys kasvoi entisestään. Niiden oli mukailtava ihoa, sillä pienetkin kohoumat näkyivät helposti pukujen alta. Ajan uutuustuote oli joustava kumikankainen korsetti, joka muotoili vartaloa hyvin, eikä juurikaan näkynyt päälle päin.
Alusvaatemainos Lotta Svärd -lehdestä vuodelta 1936
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tiukkojen korsettien käyttö alkoi vähentyä, sillä sota ja sen jälkeinen talouskasvun aika muutti merkittävästi perinteisiä sukupuolirooleja ja muotiin tuli ”uusi, moderni ja vapaa nainen”. Lisäksi sotateollisuus tarvitsi metallia, jota käytettiin vielä noihin aikoihin todella paljon korsettien valmistamiseen. Sotateollisuuden edustajat jopa vetosivat naisiin, että nämä eivät hankkisi itselleen korsetteja. Oli nimittäin tehty laskelmia, joiden mukaan pelkästään Yhdysvalloissa se metallimäärä, joka korsettien valmistuksessa voitaisiin säästää, riittäisi kahden sotalaivan rakentamiseen.
Lähde: Liivia Corsetiere: Liivit – Naisen salaiset aseet
Tämän artikkelit tiedot korseteista ovat osittain myyttejä ja legendoja. Kylkiluiden pois leikkaaminen erityisesti silkkaa roskaa. Lähteet?