Ensiksi on harkittava, minkälaisen luonteen, pääsävyn täten valituille huoneille antaa, silmällä pitäen niiden tarkoitusta. Mutta samalla kun kuhunkin huoneeseen koetetaan toteuttaa yksilöllistä eroavaisuutta ja vaihtelua, on koko asuntoon pyrittävä luomaan sopusointua, joka yksinkertaisemmin sanoen on määrättyä samankaltaisuutta. Muistettava on, että yhtenäisyys on aina oleva voimakkaampi kuin erilaisuus ja vaihtelu, jotta asunnon kokonaisvaikutus ei rikkoutuisi.
Toisekseen on mietittävä kodin käytännöllisyyttä, mukavuutta ja järkevyyttä. Kodin viihdykkeen ja kauneuden aikaansaavat sisustuksen sopusointu ja levollisuus yhtyneenä vaihteluun ja vilkkauteen. Sopusointu syntyy samanlaisuuden ja toisinnan avulla: samat huoneen pysty- ja vaakasuorat viivat, jotka toistuvat ovissa, ikkunoissa, suuremmissa huonekaluissa, matoissa ja niin edelleen, luovat sopusointua. Samankaltaisuuden aikaan saamiseksi on järjestettävä suuret pinnat, etupäässä seinät, samantapaisiksi käyttämällä etupäässä samaa seinän verhoamisainetta.
Seinäväreissä on pidettävä mielessä, ettei väritys saa olla liian räikeä koska seinän tehtävänä on olla koko sisustuksen taustana, jota vastaan muut sisustusvälineet erottuvat. Levollisuus, johon sisustuksen suunnittelussa pyritään, on yksinkertaisimmillaan tasapainoa. Helpoin tapa saavuttaa levollisuus on käyttää vastapainomenetelmää, jossa ajatellaan akseli, jonka kummallekin puolelle sijoitetaan esineitä, jotka ovat yhtä ”painavia. Tässä ei painolla tarkoiteta esineiden todellista kilopainoa, vaan niiden painovaikutelmaa: pienen tumman esineen painovaikutelma on sama kuin vaalean suuremman. Akseleita voi ajatella huoneeseen useita esimerkiksi keskelle seinää, jolloin se jakaa huoneen kahtia tai akseli keskelle pöytää, jonka molemmin puolin sijoitetaan samanlaiset tuolit.
Myöskin on pidettävä mielessä, että kuta lähempänä akselia esine on, sitä suurempi on sen mielenkiintoarvo ja siis samoin: kuta kauempana esine on, sitä pienempi on sen vetovoima-arvo. Siis pieni lähellä akselia oleva esine on saman painoinen kuin suurempi kaukana oleva esine.
Vilkkaus, iloisuus, joustavuus, liikuntavaikutelma syntyy, kun silmä pakotetaan kiintymään erikoisesti tehostettuun kohtaan huoneessa: räikeään väriläikkään, poikkeukselliseen viivakäsittelyyn esimerkiksi kaarevat ikkunaverhoryhmät suorakaiteen muotoisessa huoneessa, jossa hallitsevat huonekaluviivat ovat suoria. On kuitenkin väärin pyrkiä luomaan ”luontevaa” joustavuutta huoneeseen asettamalla huonekaluja ja mattoja kulmittain: tämä tapa sotii alkeellisinta tasapainovaistoa vastaan, joka vaatii asettamaan ainakin kaikki isot huonekalut ja matot rakenteellisten viivain kanssa yhdensuuntaisiksi, siis seinäin suuntaisiksi tai kohtisuoraan niitä vastaan.
Huonekaluja paikalleen asetettaessa on huomattava, ettei niitä saa sirotella mielivaltaisesti pitkin huonetta, vaan että ne järjestetään sopiviin ryhmiin esimerkiksi pöytä, jonka yläpuolella on peili ja kummallakin puolen tuolit. Etenkin on tarkoin harkittava ne ryhmät, jotka asetetaan suoraan seinää vasten, sillä niistä riippuu suuressa määrin koko kalustelun onnistuminen. Myös ryhmistä puhuttaessa on mainittava, että kuhunkin huoneeseen on suunniteltava pikkuryhmäin ohella tärkein pääryhmä, johon pääasiallinen mielenkiinto kohdistuu.
Lähde: Emännän tietokirja osa I vuodelta 1930
Kuvalähteet: Kotiliesi 1929 No 20
Kotiliesi 1930 No 4 ja 18
Kotiliesi 1933 No 21
