Kuva: Sa-kuva. Aunuksen apteekki vuonna 1943
Moni muistaa vielä perinteisen apteekin, jossa asioiminen oli kilahtavan ovikellon, apteekin oman tuoksun, arvokkaiden kalusteiden, posliinipurkkirivien ja jännittävien työvälineiden ansiosta mieleenpainuva kokemus. Apteekeilla oli usein myös oma tunnistettava nimi ja tunnuskuva.
Kielisignatuuri lääkepakkauksissa
Lääkkeen totuimme tunnistamaan jo pieninä lastenkirjojen kuvituksesta: lääkepullon kaulassa roikkui tai sojotti lipuke. Tätä kolmionmuotoista lipuketta kutsutaan kielisignatuuriksi. Vuosina 1812-1973 Suomessa oli käytössä järjestelmä, jossa lääkärin kirjoittama lääkemääräys jäi apteekkiin, missä se arkistoitiin kymmeneksi vuodeksi. Lääkemääräyksessä olevat tiedot kopioitiin lääkepulloon tai -pakkaukseen kiinnitettyyn signatuuriin, joka annettiin potilaalle reseptin sijasta.
Kuva: Helsinkiläisen Joutsen-apteekin signatuuri. Lääkkeeksi on määrätty ”kaksi marjaa kahdesti päivässä’ syötynä. Lottamuseon kokoelmat.
Kielisignatuuri kiinnitettiin lääkepulloon lakalla, narulla tai liimaamalla. Signatuurista selvisi lääkkeen määränneen lääkärin, apteekkarin ja potilaan nimi sekä päivämäärä, hinta ja numero, joka yhdisti signatuurin apteekissa säilytettävään alkuperäiseen reseptiin ja apteekin reseptipäiväkirjaan. Taittamalla signatuurin reunat siitä saatiin jäykempi ja kestävämpi. Lääkkeen loputtua signatuurin kanssa voitiin mennä apteekkiin tai lääkäriin pyytämään lääkemääräyksen uusimista. Signatuurit olivat erivärisiä. Sisäisesti nautittavien lääkkeiden signatuurin pohjaväri oli yleensä valkoinen ja ulkoisesti käytettyjen värillinen. Signatuuriin oli painettu apteekin nimi ja kuvasymboli.
Kuva: Itä-Karjalan sotilashallinnon Aunuksen apteekin signatuuri. Käyttämätön signatuuri on tullut Lottamuseon kokoelmiin Itä-Karjalassa jatkosodan aikana komennuksella olleen lotan lahjoituksesta. Signatuurin kuva-aiheena on Itä-Karjalan vaakunasta tuttu miekkaa kohottava musta karhu jaloissaan katkaistut kahleet.
Kaksoiskotka apteekkien signatuureissa 1812-1917
Suomen Suuriruhtinaskunnassa käytettiin vuosina 1812-1917 apteekkien signatuureissa, kylteissä ja painotuotteissa yhteisenä tunnuksena kaksoiskotkaa, johon liitettiin kunkin maakunnan tai kaupungin vaakuna. Kaksoiskotka-tunnuksen käytöstä ei ollut kuitenkaan mitään säädöstä. 1890-luvulla muutamat apteekkarit alkoivat protestoida Venäjä-riippuvuudesta kertovan ”Venäjän variksen” käyttöä vastaan, mutta lopullisesti ”varis” poistettiin apteekkikylteistä vasta vuonna 1918.
Itsenäisen Suomessa apteekkien signatuurien aiheina yleisiä ja suosittuja ovat olleet Suomen leijona ja heraldiset ruusut sekä kaupunkien ja kuntien vaakunat. Myös eläinaiheet ovat olleet yleisiä: Suomen kansallislintu joutsen, Suomen luontoon olennaisesti kuuluva karhu, voimaeläin kotka sekä mehiläinen ja muurahainen, joiden tuotteista (hunaja ja muurahaisen munat) on valmistettu lääkkeitä.
Apteekin työvälineenä välttämätön vaaka on ollut yleinen aihe signatuureissa, samoin lääketieteen ja apteekkialan kansainväliset symbolit. Jo antiikin ajalta periytyvät lääketieteen jumala Asklepioksen tunnus käärme (toisinaan sauvaan kietoutuneena) sekä malja, joka viittaa Asklepioksen tyttären, terveyden jumalatar Hygieian maljaan. Eri tulkintojen mukaan Hygieia otti maljaan talteen käärmeiden erittämää myrkkyä tai ruokki käärmeitä.
Kuva: Tyylitelty käärme ja malja suomalaisen apteekin muovipussissa vuonna 2018.
