Liity blogimme tilaajaksi
Kirjoita sähköpostiosoitteesi niin ilmoitamme sinulle kun julkaisemme uuden artikkelin

So sugar, so sweet…

Kuva: Lottamuseon kokoelmat

Sokeri oli pula- ja sota-aikaan vuosina 1939-1954 säännöstelty elintarvike. Sokerille oli sota-aikana määrätty tarkat grammamäärät siviiliväestölle ja puolustusvoimille.

Sokerisakset

Sokeria valmistettiin ennen sokeritoppina. Sokeritopan sokeri oli puhdasta ruokosokeria, ja muoto saatiin kaatamalla sokeri tötterön muotoiseen muottiin, jonka jälkeen sitä kuivatettiin kaksi viikkoa. Pienet topat painoivat kaksi tai viisi kiloa ja suuret jopa 15 kiloa. Kahvinjuojat suosivat topan kärkiosaa, koska se oli kovempaa ja makeampaa kuin topan leveä tyviosa ja suussa sulaminen kesti pidemmän aikaa.  Toppaa paloiteltiin käyttötarpeen mukaan. Paloitteluun käytettiin sokerisaksia, jotka olivat pihtien muotoinen työkalu. Sakset olivat sepän käsityönä valmistamat tai teollisesti tehdyt. Sokeritoppien valmistus lopetettiin Suomessa vuonna 1957.

Kuva: Lottamuseon kokoelmat

Sokerirasiat

Sokerin säännöstelyn takia esimerkiksi kylään mennessä otettiin mukaan omat sokerit tai sakariinit. Sokeria säilytettiin ja kuljetettiin mukana pienissä sokerirasioissa, joita oli sekä metallisia että puisia. Rasiat saattoivat olla teollisesti tuotettuja tai käsityönä, kuten puhdetyönä tehtyjä. Rasioissa oli usein jokin koristelu, esimerkiksi kaiverrus, jossa oli vaikkapa omistajan nimikirjaimet tai jokin tunnus.

Kuva: Lottamuseon kokoelmat

Lottamuseon kokoelmista löytyy erilaisia sokerirasioita. Kokoelmissa on esimerkiksi hopeanvärinen metallinen Lotta Svärd -sokerirasia, jonka kannessa on järjestön tunnus ja vuosiluvut 1930-42. Toisessa museon kokoelmista löytyvässä metallisessa rasiassa on puolestaan kannessa koristeena ympyräkuvio, jossa on kuva kahvipannusta ja kupista sekä vuosiluku 1939. Museon kokoelmissa on myös puisia sokerirasioita. Yksi niistä on puhdetyönä sota-aikaan tehty lotalle kuulunut rasia, jonka kannessa on siirtokuva Suomen leijona -vaakunasta. Suomen leijona -aihe löytyy myös toisesta sokerirasiasta, jossa rasiaa koristaa kullanvärinen leijona. Erääseen sokerirasiaan on puolestaan kiinnitetty kanteen metallinen laatta, johon on kaiverrettu koristeellisin kirjaimin omistajan nimikirjaimet LS. Museon puiset sokerirasiat eivät metallisten rasioiden tapaan avaudu päältä, vaan niissä on sivusta avautuva luukku.

Kuva: Lottamuseon kokoelmat

Museon kokoelmissa on myös pieniä pyöreitä Astran Soletter-makeutusainerasioita, joissa myytiin sakariinia. Sakariinia jopa salakuljetettiin Ruotsista Suomeen. Tässä erään sakariinirasian tarina:

Syksyllä 1944 voimistelunopettaja, lehtori Hugo Hirki matkusti Tukholmaan noutamaan sikäläisten ystävien keräämiä ja lahjoittamia käytettyjä ja uusia luistimia, jääpallomailoja ja -palloja. Suomesta niitä ei sodan jälkeen vielä silloin saanut. Tuolla matkallaan hän möi Berliinistä 1936 olympialaisten aikaan ostamansa starttipistoolin ja osti saamillaan rahoilla vaimolleen tuliaiseksi mm. Astran valmistamia sakariinitabletteja, jotka oli pakattu pieniin pyöreisiin puurasioihin, ja jotka sopivat mukavasti taskuun. Kuinka monta rasiaa hän osti? Kenties sata! Olivathan Suomessa myös keinotekoiset makeutusaineet säännöstelyssä joulukuusta 1942. Vuosi 1945 oli kaikkein vaikein eli sakariinia kului. Joka tapauksessa 1970-luvun alussa Hirkin perheen muutossa ullakolta löytyi pienestä pahvirasiasta parikymmentä Astran sakariinitablettipurkkia.

Lähteet:

Kahvimuseon aarteita. www.vahvike.fi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Elintarvikkeiden_säännöstely_Suomessa_toisen_maailmansodan_aikana

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *