Ryijy – Käsityön taidonnäyte

davRyijy on aina ollut arvotekstiili. Sen arvo muodostuu tekstiilin koosta, materiaalista, painosta ja väreistä. Ryijy on kudonnainen, joka koostuu loimista, kuteista ja nukista. Se on vanhaa skandinaavista perua. Sana ryijy tulee muinaisskandinaavisesta sanasta ry, joka merkitsee nukallista peitettä. Ryijy valmistetaan vaakasuorasti kangaspuissa tai ommellaan valmiille pohjakankaalle.

V593_31 Verkkoon

Kuva: Lottamuseon kokoelmat / Lotta Svärd Hämeenlinnan paikallisosaston lotat kutovat ryijyä. Kuvan on ottanut hämeenlinnalainen kirjakauppias ja valokuvaaja Enok Rytkönen 23.4.1931.

Varhaiset kirjalliset lähteet eivät erittele eri peitetyyppejä. Tästä johtuen ryijy löytyy vasta 1420-luvulla ruotsalaisen Vadstenan luostarin ja 1460-luvulla suomalaisen Hämeen linnan kirjanpidosta. Ryijyjen käyttötarkoitus muuttui ajan saatossa peiteryijyistä 1800-luvun morsius- ja kapioryijyiksi ja seinällä pidettäviksi koristeryijyiksi. Vanhimmat ryijyt olivat yksinkertaisia ja koristelemattomia. Ryijyjen käyttötarkoituksen muutoksen myötä niiden nukkapinnan kuviointi lisääntyi, kun niissä alettiin käyttää erilaisia symboleita ja ornamentiikkaa.

E824_1 verkkoon IIKuva: Patrik Rastenberg / Lottamuseon kokoelmiin kuuluu suurikokoinen Suomen Lotta -seinäryijy, joka on valmistettu vuonna 1933. Ryijyn on valmistanut lotta, joka osallistui Arvilan maalaistalon tuvassa järjestetylle Marttojen kutomakurssille. Ryijyn mallin on suunnitellut Toini Kallio. Mallipiirustus julkaistiin Joulu-Lotta -lehdessä vuonna 1932. Ohjeen mukaan ryijyn koko on 150×190 cm ja sen valmistamiseen tarvitaan noin 3 kg lankaa. Tarkemmat työpiirustukset maksoivat 100 markkaa ja niitä sai tilata Toini Kallion Tekstiilitoimistosta osoitteesta Unioninkatu 45.

 

Talonpoikaiskutojat eivät käyttäneet kudontamalleja, vaan sommittelivat kudonnaisensa vapaasti. Mallikirjojen käyttö yleistyi 1800-luvun lopulla, jolloin yksityiskohtaiset kudontaohjeet tulivat tärkeäksi osaksi käsityön tekemistä. 1900-luvun alussa taiteilijat kiinnostuivat ryijysuunnittelusta. Tällöin mallit muuttuivat tyylikausien ja ismien mukaiseen tulkintaan.

1900-luvun alussa kansainväliset virtaukset saapuivat Suomeen nopeasti. Niiden vaikutus alkoi näkyä myös ryijyissä. 1920-luvun klassismi, sitä seurannut art deco ja ennen kaikkea 1930-luvun funktionalismi ohjasivat ryijysuunnittelua ja vaikuttivat sen ilmeeseen. Suoria linjoja ja selviä rajauksia suosinut tyyli ja vähitellen kulmikkaiksi pinnoiksi ja taiteviivoiksi pelkistetty sommitelma soveltuivat erinomaisesti ryijyn tekniikkaan.

V 351_104 verkkoon IIKuva: Lottamuseon kokoelmat / Lotta SvärdIisalmen paikallisosassa järjestettiin ryijynäyttely vuonna 1933. Näyttely järjestettiin Iisalmen suojeluskuntatalolla. Esillä olleet ryijyt lainattiin iisalmelaisista yksityiskodeista.

Seinäryijystä tuli 1930-luvun kuluessa olennainen osa suomalaisen kodin sisustusta. Sekä maaseudun kamareissa että kaupunkilaisten olohuoneissa ryijyä käytettiin huoneen koristuksena. Pienikokoiset, valmiille pohjalle ompelemalla tehdyt ryijyt tulivat muotiin 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa. Ne sopivat enne kaikkea ahtaisiin kaupunkiasuntoihin, joissa ryijyn katsottiin kuuluvan sisustukseen. Tuolloin syntyi joukko malleja, jotka voitiin valmistaa sekä ryijyinä että tyynynpäällisinä.

V572_1 VerkkoonKuva: Lottamuseon kokoelmat / Lottien toimitiloissa oli usein ryijyjä seinillä. Kuvassa on Lotta Svärd Kaarina-Maarian paikallisosaston lottien lottakoti. Valokuvan on ottanut H. Attila.

Lotat olivat innokkaita kutomaan ryijyjä. Lotta-Svärd -lehdessä 14/1932 kerrotaan eräästä ryijystä näin:

”Kesäkuun 6 p:nä oli Sippolan Lotta-Svärd järjestänyt jäähyväisjuhlan vuoden vaihteessa eronneelle ja paikkakunnalta poismuuttaneelle puheenjohtajalleen Elmire Salmelle.

Juhla vietettiin Inkeroisten tehtaan seuratalolla Inkeroisten kyläosaston järjestämänä. Sali oli kauniisti siniristilipuin koristettu ja monihaarainen pöytä katettu puolelletoistasadalle henkilölle. / … / Juhlapuheen yhteydessä, jonka piti opettajatar Anna Kujala Ruotilasta, paljastettiin lottien kutoma ryijy, joka lahjoitettiin rouva Salmelle kiitokseksi hänen uhrautuvasta työstään. Inkeroisten kyläosaston puheenjohtaja ins. rouva Elsa Berger on sen sommitellut ja neiti Greta Strandberg värittänyt.

Seuraa pieni selostus ryijyyn sisältyvistä muistoista ja ajatuksista: Näemme 6 lottaa, jotka kuusi ovat olleet kutomassa tätä ryijyä. Hyvin hämärästi eroittuu 11 kuusen oksaa, kuvaten Sippolan 11 kyläosastoa. Sitten on keskellä rouva Salmen nimikirjaimet sekä vuosiluvut, milloin hän on toiminut puheenjohtajana. Edelleen nähdään vasemmalla ylhäällä kenttäkeittiö-merkki ja oikealla kurssimerkki ”valkoinen tähti”. Näiden välillä on vaakuna, joka symbolisoi Sippolaa ja vastaavalla kohdalla alhaalla rouva Salmen uuden asuinpaikan, Vaasan kaupungin vaakuna. Kymenlaakson ja Vaasan suojeluskuntapiirien S:merkit nähdään kummassakin alakulmassa. Ylä- ja alareunustat kuvaavat lottakävelyjä ja sivureunustat hiihtoja. Ryijyn keskustassa näkyy komeana Lotta-merkki ja sanat Pro Patria, Isänmaan puolesta.”

K662_7 LS lehti 14_1932 verkkoonKirjallisuus:

Ryijy elää. Suomalaisia ryijyjä 1778-2008. Sopanen, Tuomas & Willberg, Leena. Lönnberg Print. 2008.

Ryijy esillä. Ryijyt Suomen käsityön museon kokoelmissa. Toimituskunta Marjo Kolu (et. al.). Suomen käsityön museon julkaisuja 25. Edita Prima Oy. 2007.

Sihvo, Pirkko: Rakas ryijy. Suomalaisten ryijyt. Vammalan kirjapaino Oy. 2009.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *