Pula-ajan puitteissa

A 249_76 j, Ostokortti

Kuva: Lottamuseon kokoelmat

Toisen maailmansodan syttyminen syyskuussa 1939 pakotti suomalaiset siirtymään entistä tiukempaan elintarvikkeiden ja kulutustuotteiden säännöstelyyn. Vuosina 1939-1954 vallitsi pula-aika, joka tunnetaan myös nimellä korttiaika. Tällä säännöstelyllä pyrittiin turvaamaan maan elintarviketilanne. Ulkomaankaupan tyrehtyminen ja maatalouden tuotannon lasku vaikuttivat myös negatiivisesti Suomen elintarviketilanteeseen, joten säännöstely oli välttämätöntä.

A 245_1 Sokerikortti

Kuva: Lottamuseon kokoelmat

Ensimmäisenä kortille joutuivat sokeri ja siirappi ja vuonna 1940 joutuivat säännöstelyn alle viljatuotteet, maito, lihajalosteet, hedelmät, perunajauhot, puhdistusaineet, vaatetarvikkeet ja jalkineet. Lopuksi säännöstely koski jopa perunaa, ruokavihanneksia, kalaa, tupakkaa ja keinotekoisia makeutusaineita.

Pula-ajasta johtuva ravintoaineiden niukkuus johti monenlaisiin puutostiloihin, jotka vaikuttivat monella tapaa ihmisten ihoon ja hyvinvointiin. Ruokaa alettiin myös säilömään entistä enemmän ja ruokakomerot olivat pullollaan säilykepurkkeja. Ruokaa säilöttiin esimerkiksi pergamiinin ja säilöntätablettien avulla. Ihon hyvinvoinnin kannalta oleellista olisi syödä mahdollisimman paljon tuoretta ruokaa, joten tämä ei ainakaan edesauttanut terveen ihon ylläpitoa.

Ainakin seuraavien ravintoaineiden puutostilat näkyivät usein pula-ajan ihmisten iholla ja kehossa ja näkyvät tämän päivän ihmisenkin kehossa, mikäli ravinto muodostuu kovin yksipuoliseksi ja alla mainittuja ravintoaineita ei sisälly riittävästi ruokavalioomme.

Vesi

Vesi ylläpitää aineenvaihduntaa ja auttaa poistamaan kuona-aineita. Veden juonti tukee myös maksan ja munuaisten terveyttä. Vesi kuljettaa ravintoaineita ja auttaa vitamiineja imeytymään. Se pitää ihon ja huulet kosteana sekä on syljen pääraaka-aine, joten runsas veden juominen pitää suunkin paremmassa kunnossa. Pula-aikana veden saantia ei luultavimmin ollut rajoitettu, mutta tietoisuus sen terveysvaikutteista saattoi olla puutteellista.

Sinkki ja seleeni

Sinkkiä ja seleeniä saa lähes kaikista ravintoaineista, kuten lihasta ja maitotuotteista. Näitä oli saatavilla kuitenkin vähän, joten oireita näiden puutoksista saattoi esiintyä. Sinkin puutos vaikuttaa haavojen parantumiseen, herkkyyteen saada infektioita ja se on myös osana monia ihotauteja, kuten aknea. Sinkki on oleellinen osa kollageenin muodostusta ja A-vitamiinin toiminnan tukemista. Sinkin ja seleenin on todettu olevan tärkeitä tekijöitä hiusten ja ihon hyvinvoinnin kannalta. Niiden puute tekee hiukset ohuiksi ja heikoiksi ja se voi aiheuttaa ennenaikaista harmaantumista.

Lotta lypsyll�

Kuva: Sa-kuva, lotta lypsyllä Ilomantsissa 1941

Rauta

Rauta on kivennäisaine, jota saa parhaiten lihasta, veriruoista ja täysjyväviljasta. Raudan puute oli sotavuosina ja niiden jälkeisinä aikoina hyvin yleistä yksipuolisesta ruokavaliosta johtuen. Tämä oli yleistä varsinkin nuorilla naisilla ja lapsilla. Raudan puutteesta johtuvan anemian yleisimpiä oireita olivat esimerkiksi ihon kalpeus ja vaaleat silmän sidekalvot.

Teksti: Laurean ammattikorkeakoulun estenomiopiskelijat

Lähteet:

http://www.tohtori.fi/?page=2442205&id=6995363

http://www.uusisuomi.fi/artikkelit/saannostelyn-aikaan

http://www.terve.fi/iho/ravintovinkit-terveelle-iholle

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *