Liity blogimme tilaajaksi
Kirjoita sähköpostiosoitteesi niin ilmoitamme sinulle kun julkaisemme uuden artikkelin

Lili Marleen ja Liisa pien´ – Naisia lyhdyn alla

Lili Marleen -nimellä tunnettu iskelmä oli toisen maailmansodan aikana suurmenestys yli rintamalinjojen. Laulusta tehtiin yli 20 erikielistä versiota. Suomeksi laulu levytettiin vuonna 1942. Kirjailija Olavi Paavolainen, joka palveli Päämajassa Mikkelissä, on kertonut, että Lili Marleenin maine alkoi kiinnostaa myös Suomen armeijan ylipäällikköä, marsalkka Mannerheimia. Mannerheim lähetti adjutanttinsa etsimään levyä mikkeliläisistä musiikkikaupoista. Kun levyä ei löytynyt, soitti adjutantti Yleisradioon ja antoi määräyksen, että kappale oli soitettava illalla tiettyyn aikaan. Tarina ei kerro, minkä Lili Marleenin version marsalkka toivekonsertissaan kuuli (Niiniluoto, 165-166).

Lili Marleenin suomensi ensimmäisenä iskelmätekstejä kirjoittanut ammattiupseeri Reino Palmroth eli Palle. Laulu sai nimen Mirja pien´. Pallen sanoituksen levytti Sointu-levymerkille 28.2.1942 suosittu suomalainen iskelmätähti A. Aimo. Levyllä laulun nimenä oli Lyhdyn alla.

Samana keväänä 1942 laulun levytti nimellä Liisa pien´ toinen suomalaisen kevyen musiikin tähti, Georg Malmstén. Sanoitus oli nimimerkki Vuokon (oik. Kerttu Mustonen). Myöhempiä levytyksiä laulusta ovat tehneet mm. Eino Grön, Hector, Solistiyhtye Suomi 1989 ja Korsuorkesteri.

Kuva: Lili Marleen -laulun sanoja kopioitiin ja opeteltiin Suomessa 1940-luvulla saksaksi, ruotsiksi ja suomeksi. Onnekkaimmilla oli käytössään myös laulun nuotit. Lottamuseon kokoelmat.

Lili Marleen -laulun tausta

Lili Marleen -laulun sanoitti alun perin hampurilainen opettaja ja runoilija Hans Leip. Huhtikuun 3. ja 4. päivän välisenä yönä 1915 asepalvelustaan Berliinissä suorittava Hans Leip seisoi vartiossa kasarminsa edessä ja odotti komppaniansa lähtöä Venäjän rintamalle seuraavana aamuna. Kaksi tuttua tyttöä, Lili ja Marlene, innoittivat häntä sepittämään runon, jossa oli aluksi vain yksi säkeistö:

Vor der Kaserne vor dem grossen Tor
da stand eine Laterne und steht sie noch davor
So wollen wie uns das wiedersehn
bei der Laterne wollen wir stehn
wie eins, Lili Marleen.
wie einst, Lili Marleen.

Kasarmimme eessä suuri portti on,
mi illan pimetessä jää lyhdyn valohon.
Sen eessä jälleen tavataan,
ja lyhdyn alla haastatellaan,
kuin ennen Liisa pien´
kuin ennen Liisa pien´. (suomennos Vuokko).

Hans Leip selvisi hengissä ensimmäisestä maailmansodasta. Hänen vuonna 1937 julkaisemassaan runokokoelmassa runo oli saanut nimen ”Nuoren vartiosotilaan laulu” (”Das Lied aines Jungen Soldaten auf der Wacht” ja kaksi lisäsäkeistöä. Runon sävelsi valssiksi Rudolf Zink. Saksassa valtaan noussut natsihallinto suosi kuitenkin 1930-luvun lopulla enemmän marsseja, joten tuotantoyhtiö tilasi hallituksen suosiossa olleelta säveltäjä Norbert Schultzelta lauluun uuden, marssia muistuttavan melodian.

Laulu sai ensiesityksensä vuonna 1938 berliiniläisessä Kabarett der Komiker -teatterissa Lale Andersenin taiteilijanimeä käyttäneen laulaja-näyttelijä Lise-Lotte Bunnenbergin esittämänä. Seuraavana vuonna Andersen levytti kappaleen ”Tyttö lyhtyjen alla”-nimisenä (”Das Mädchen Unter der Laterne”) pienen orkesterin ja mieskuoron kanssa. Lale Andersen ja säveltäjä Schultze olivat kumpikin tyytymättömiä lopputulokseen. Levy ei ollut aluksi myöskään yleisömenestys: vuonna 1939 sitä myytiin kaiken kaikkiaan 700 kappaletta, eivätkä laulun ensiesitykset Kölnin radiossa heinäkuussa 1939 herättäneet erityistä huomiota.

Saksan miehittämässä Jugoslaviassa radiolähetykset keväällä 1941 aloittanut sotilasradio Soldatensender Belgrad vaikutti ratkaisevasti laulun suosioon. Siitä, miten kaikki tapahtui, on useita tulkintoja. Yhden version mukaan radioasema, jolla oli vuonna 1941 käytössään vähän äänilevyjä mutta paljon lähetysaikaa, joutui hankkimaan täydennystä levyvalikoimaansa Wienin radiosta. Sieltä annettiin laatikollinen vähemmän suosittuja levyjä, joiden joukossa oli ”Lili Marleen”.

Toisen version mukaan Belgradin radion johtajaksi keväällä 1941 tullut Karl Heintz Reingen oli kuunnellut levyä entisessä palvelupaikassaan Krefeldissä pataljoonan aliupseerien kanssa, ja omisti levyn ensimmäisen radiosoiton vanhoille sotilaskavereilleen.

Kolmannen version mukaan säveltäjä Norbert Schultze oli lahjoittanut levyn jo vuonna 1938 eräälle Belgradin radion virkailijoista. Kun saksalaiset sotilaat valtasivat Belgradin radion, he joutuivat turvautumaan siellä olleisiin äänilevyihin.

Joka tapauksessa, laulu soitettiin Belgradin radiossa ensimmäisen kerran 18.8.1941. Kaihoisa iskelmä miellytti kuulijoita. Toivomuksia juuri tämän laulun soittamisesta alkoi tulla radioasemalle yhä enemmän. Saksan puoluejohto ei ollut levyn suosiosta yhtä innostunut. Laulun katsottiin laskevan sotilaiden moraalia ja heikentävän Saksan sotilaallista voimaa. Propagandaministeri Joseph Goebbels määräsi, ettei kappaletta saisi esittää radiossa ja ettei Lale Andersen saisi esiintyä julkisuudessa. Päätökseen vaikutti se, että Andersenilla oli ollut yhteyksiä juutalaissyntyisiin taiteilijoihin. Sotilaat protestoivat levynsoittokieltoa vastaan kuitenkin niin voimakkaasti, että päätös kumottiin ja Lale Andersenin esiintymiskieltoa lievennettiin. Goebbels määräsi Andersenin levyttämään laulusta uuden sotilaallisemman marssisovituksen, jossa rumpujen osuutta oli lisätty.

Belgradin sotilasradiossa Lili Marleen soi joka ilta klo 21.57, ennen päivän viimeistä uutislähetystä. Myös muut saksalaiset radioasemat ottivat laulun ohjelmistoonsa. Kappaletta alkoivat kuunnella myös brittisotilaat. Ensimmäisenä laulun esitti englanniksi vuonna 1942 Anne Sheldon. Tunnetumpi oli Vera Lynnin ”Lili of the Lamplight”. Saksalaisten ja englantilaisten erämaasodassa Pohjois-Afrikassa laulua kuunneltiin rintaman molemmilla puolilla. Lopulta kaikki Euroopan radiot soittivat levyä päivittäin, ja äänilevy-yhtiöt kustansivat levystä yhä uusia painoksia.

Tunnetuimmaksi esittäjäkseen Lili Marleen sai saksalaissyntyisen, kotimaastaan pois lähteneen ja Yhdysvaltojen kansalaisuuden vuonna 1937 itselleen hankkineen elokuvatähti Marlene Dietrichin. Natsihallinnon vastustajana tunnettu Dietrich matkusti liittoutuneiden armeijan mukana Eurooppaan ja esitti viihdytyskonserteissa rintamasotilaille aina näiden toivoman Lili Marleen -laulun. Marlene Dietrichin matalaääninen tulkinta laulusta äänitettiin myös saksaksi, ja sitä käytettiin liittoutuneiden propagandassa virittämään saksalaissotilaita sodan loppumista ja tyttöystävän jälleennäkemistä odottaviin kaihoisiin tunnelmiin.

Lähteet

https://fi. wikipedia.org/wiki/Marlene_Dietrich. haettu 22.10.2018.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lili_Marleen. haettu 18.10.2010.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lale_Andersen. haettu 22.10.2018.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/lili-marleenin-tarina

Niinivirta Maarit, On elon retki näin eli miten viihteestä tuli sodan voittaja. Kirjayhtymä Oy Helsinki 1994.

Partanen Pekka, Radiosta esiintymislavoille – Georg Malmsténin toiminta vuosina 1941-1948.
Pro gradu, musiikkitiede, Jyväskylän yliopisto 2012.

Sun kanssas Liisa pien. Laulumuistoja sotavuosilta. Toim. Paavo Einiö ja Jussi Valto. Fazer Musiikki Oy. Gummerus Jyväskylä 1994. Liisa pien Lili Marleen -laulun nuotit ja sanat, s. 40-41.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *