Liity blogimme tilaajaksi
Kirjoita sähköpostiosoitteesi niin ilmoitamme sinulle kun julkaisemme uuden artikkelin

Kun kanttiini lakkasi toimimasta

Kuva: Lotta lähdössä 1944. Lottamuseon kokoelmat.

Marraskuun 23. päivä vuonna 1944 Elli kirjoitti kirjeen Joensuussa, jossa sijaitsi yksi Lottajärjestön Rajatoimiston pisteistä. Ellin lottakomennus oli päättynyt, kuten kaikkien lottien komennus päättyi viimeistään tuolloin. Lottajärjestö lakkautettiin valtioneuvoston päätöksellä ja liitoutuneiden vaatimuksesta. Maailman suurin naisten vapaaehtoinen maapuolustusjärjestö, johon kuului 240 000 jäsentä tuli tiensä päähän. Se ei kuitenkaan tarkoittanut työn loppumista.

Mamma rakas! Niin lienee sitten synkästi asiat että, järjestö lakkaa, koska sieltä sellaisia tuulahduksia kuuluu, vaikka täällä ei kyllä tietäisi mistään. Kyllä teillä on varmasti suruja! Kerron lyhyesti vain viimeiset edesottamuksemme.

Kuva: Lottajärjestön Rajatoimistot loppuvuonna 1941. Lottamuseon kokoelmat. Kuvaaja: Antti Kallio.

Lotta Svärdin Rajatoimisto oli varastojen verkosto itärajalla, ja se muotoutui sodan alkuvaiheessa. Eri puolilla toimivat lonttakanttinit saivat rajatoimiston varastoista tarvikkeensa.

Ellin kirje oli osoitettu Mammalle. Kuka hän oli?

Kuva: Annikki ”Mamma” Nissinen. Lottamuseon kokoelmat.

Annikki Nissinen oli Lottajärjestön Rajatoimiston johtaja. Hän osaava ja pidetty johtaja. Mamma Nissinen viihtyi kentällä lottien parissa ja hänellä oli läheinen suhde alaisiinsa. Sanotaan hänen tunteneen satoja tapaamiaan kenttälottia nimeltä. Mamman puoleen Ellikin kääntyi kirjeellään.

 Ensinnäkin lotat, paitsi oman talomme väkeä ei meillä ole enää kirjoissa juuri ketään ja viimeiset poistetaan tällä viikolla. Palvelukseen jääviltä, palkatuilta kanslisteilta, puhelinvälittäjiltä ja pesula -ja korjaustyöläisiltä on otettu työmäär. pois, kehoitettu selvittämään piiriin puku y.m. asiansa ja poistettu tavalliseen tapaan kirjoista ilmoituksella, että jatkaa työtään siviilihenkilönä.

Kuva: Lottia rivissä syksyllä 1944. Lottamuseon kokoelmat.

Kun komennus päättyi, luovuttivat lotat järjestölle sieltä saamansa tarvikkeet. Lakkautuksen jälkeen kaikki järjestölle kuuluva siirtyi valtiolle. Lottien tekemä työ saattoi kuitenkin jatkua, tosin siivilihenkilönä, kuten Elli mainitsee. Moni kenttäkomennuksella ollut lotta jätti työnsä ja palasi kotiinsa vasta vuonna 1945. 

Se lotista, Se on aivan selvää. Kaltimon varaston saamme huomenna suurin piirtein tyhjäksi Luumäelle menevän vaunuun. Loppu tulee tänne, joten se on selvä. Tänne Joensuun varastoon jää tulitikkuja, pesupulvereita, kaljajauhetta ja paperitavaraa sekä omassa talossamme olevat vähäiset tavarat.

Kuva: Lotta Svärdin Rajatoimisto Luumäellä heinäkuussa 1941. Lottamuseon kokoelmat.

Kuva: Rajatoimiston parakkirakennus Luumäellä. Lottamuseon kokoelmat.

Lotat olivat Kannaksen suurhyökkäyksen aikaan keskittäneet varastojaan mm. Luumäelle, joka sijaitsi rautatieverkoston varrella, Viipurin ja Helsingin yhdistävällä radalla ja kuitenkin välimatkan päässä rintamalinjasta. Luumäestä muotoutui tärkeä keskus, jonne järjestön tavaraa tuotiin kuljetuksia ja jakoa varten.

Suunnitelmien mukaisesti on kaikki lottajutut selvät tämän viikon loppuun mennessä ja siihen mennessä on myös inventeeraukset ja pakkaukset suoritettu. Ainoa juttu, mikä meillä vielä jatkuu jkn aikaa – ainakin niin kauan kuin Mallan putiikki on hengissä on tupakkakauppa, missä on yksi lotta ja myy etupäässä Mallan miehille.

Kuva: Tupakkaa on myyty tänään muutama tuhannen askia. 9.2.1944. Syskyjärven maasto. SA-Kuva.

Ainoa kanttiiporukkamme, Kev.PstoII lähtee ensi viikon alussa Riihimäelle, missä liitty sikäl. ILTR:iin. Kanttiini seuraa mukana. RJP mikä meiltä jäi henkiin onkin vanha vihreitten (sotilaskotisisarten) huoltama porukka – Hangon lohkolta lähtenyt – Syvärin kautta kulkenut. JR:mme on myös vihreitten. Niin huonosti meni! AKE:mme lähtee kai sunnuntain seutuun Kouvolaan, missä siis jää henkiin DE:mme.

Minusta on hieman tarpeetonta meidän putiikin jäädä tänne tuon tupakkakaupan takia. Ehkä sekin selviää aikanaan. Olemme koettaneet toimia parhaan järkemme mukaan. Ilolla otettaisiin ohjeita vastaan. Tuntuu kun oltaisiin säkissä toisinaan, mutta toivottavasti emme nyt tee korjaamattomia möhläyksiä. Voi parhaiten ja muista joskus huolestunutta Elliä.

Vastuu järjestelyistä ja epätietoisuus tulevasta, se kuvastuu Ellin kirjeestä kun kanttiini lakkasi toimimasta.

Lähteet:

Kirje A 19:451. Lottamuseon kokoelmat

Tiina Kinnunen: Kiitetyt ja parjatut. Lotat sotien jälkeen. 2006, Keuruu.

Maritta Pohls ja Annika Latva-Äijö: Lotta Svärd, käytännön isänmaallisuutta. 2009, Keuruu.

Lottagalleria

Mitä jälkeen jää – lakkautettu Lottajärjestö – verkkonäyttely

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *