Liity blogimme tilaajaksi
Kirjoita sähköpostiosoitteesi niin ilmoitamme sinulle kun julkaisemme uuden artikkelin

Kersti Bergrothin Eeva-kirjat ja Nuoren lotan päiväkirja – Nuorten naisten kehitystiet

Kuva: Kersti Bergrothin elämäkerran kansi

Kirjailija Kersti Bergroth (Viipuri 1886-Helsinki 1975) tunnetaan parhaiten suositusta karjalaisaiheisesta näytelmästään Anu ja Mikko. Bergrothin laajaan tuotantoon vuosina 1911-1973 kuului romaaneja, viihdettä, näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia, lehtijuttuja ja aikakausjulkaisuja.

Nimimerkillä Mary Marck Bergroth kirjoitti tyttökirjoja, jotka säilyttivät suosionsa harvinaisen pitkään. Eeva-kirjoissa, joista ensimmäinen teos Eevan luokka ilmestyi vuonna 1917, käsitellään helsinkiläistä yhteiskoulua käyvien tyttöjen ystävyyssuhteita, tyttöjen ja poikien toveruutta, tyttöjen koulu- ja urahaaveita ja tyttöjen oman paikan etsimistä maailmassa. Eevan luokan tyttöjen haaveet omasta elämänsuunnasta ylittivät heidän äitiensä porvarilliseen kotiäitiyteen ja yhdistystoimintaan rajoittuvan elämän.

 

Kersti Bergrothin elämäkerran kirjoittaneen dosentti Tiina Mahlamäen mukaan yhden avaimen Eeva-kirjojen maailmaan tarjoaa Bergrothin antroposofinen ihmiskäsitys. Bergroth koki ateismin värittämien opiskeluvuosien ja aviomiehen varhaisen kuoleman jälkeen henkisen heräämisen. Hänestä tuli Rudolf Steinerin perustaman antroposofian kannattaja vähän ennen kuin ensimmäinen Eeva-kirja ilmestyi. Ajatus ihmiselämästä kehitystienä oli Bergrothille siitä lähtien tärkeä.

Rudolf Steinerin mukaan ihmiselämä jakautuu seitsenvuotiskausiin. Eeva-kirjasarjan alussa Eeva tovereineen elää saranakohdassa lapsuuden ja nuoruuden välissä, monenlaisten voimien vaikutuspiirissä. Kirjasarjan viimeisessä osassa Hyvästi Eeva (1948) Eevan luokka on siirtymässä jälleen uuteen vaiheeseen, nuoruudesta aikuisuuteen. Steinerilainen vaikutus Eevan maailmassa tulee esiin myös siinä, että ihmisen ulkoinen ja sisäinen, olemus ja sielu, vastaavat toisiaan, ja että saman luokan tytöissä on henkisesti eri kehitystasoilla olevia yksilöitä.

Viipurissa kasvanut Kersti Bergroth kuului tunnettuihin pappissukuihin. Hän sai hyvän koulutuksen, opiskeli kieliä Helsingin yliopistossa ja valmistui maisteriksi vuonna 1910. Ensimmäinen romaani, ruotsinkielinen August, ilmestyi vuonna 1911. Bergroth avioitui vuonna 1912 lehtori Samuel Hagelinin kanssa. Avioliitto jäi lyhyeksi, aviomies kuoli tuberkuloosiin 1917. Vuonna 1922 solmittu toinen avioliitto kirjailija Alex Mattsonin kanssa päättyi eroon 1920-luvun lopussa. Ennen toista maailmansotaa Bergroth oli keskeinen kulttuurivaikuttaja Suomessa. Hän oleskeli ja opiskeli toistuvasti myös Yleisen antroposofisen seuran yhteisössä Sveitsin Dornachissa. Sodan jälkeen Bergroth toimi Suomen PEN-klubin puheenjohtajana ja edustajana kansainvälisissä PEN-klubin kokouksissa. 1950-luvun alussa Bergroth muutti pysyvästi Roomaan.yhdessä antroposofiystävänsä Liisa Ottosen kanssa.

Kirjailija-, kulttuuri- ja antroposofipiirien lisäksi Bergroth tunsi hyvin monia jääkäriliikkeen ja Suomen armeijan johtohenkilöitä. Poliittisesti hän samastui valkoiseen Suomeen. Toisen avioliittonsa päättymisen jälkeen Bergroth oli pitkäaikaisessa salasuhteessa jääkärikenraali Leonard Granfeltin kanssa. Kersti Bergroth oli jääkäriliikkeen ihailija ja ystävä. Teos Jääkärit – Kolme kuvaelmaa jääkäriliikkeestä ilmestyi 1933. Se kuvasi ensimmäistä maailmansotaa ja jääkärien lähtöä Saksaan.

Sota-aiheisia teoksia Bergrothin tuotannoissa on silti vähän. Tunnetuin niistä lienee Nuoren lotan päiväkirja (1940). Pian talvisodan jälkeen ilmestyneessä päiväkirjamuotoisessa teoksessa Bergroth kuvaa helsinkiläisen Telma-lotan työstä maakuntakaupungin sairaalassa talvisodan aikana. Päiväkirja ei ollut omakohtainen siinä mielessä, että kirjailija olisi itse toiminut lottana – hän oli ollut päivystämässä vapaaehtoisesti ambulanssiasemalla. Lotta Svärd -lehteen Bergroth oli kuitenkin kirjoittanut juttuja siitä lähtien kun lehti alkoi ilmestyä. Hän kirjoitti muun muassa oppimisen ja itsensä kehittämisen merkityksestä ja korosti, kuinka tärkeää olivat rauhan paikat eli inhimillisen ystävällisyyden ja huolenpidon kokemukset sodan ja ristiriitojen keskellä.

Nuoren lotan päiväkirja valmistui Bergrothille henkilökohtaisesti raskaana aikana. Bergrothin sisarenpoika oli kaatunut talvisodan loppuvaiheessa 9.3.1940. Toinen järkytys oli antroposofiystävän, kansanperinteen tutkija Astrid Reposen itsemurha eduskuntatalon eteisessä Moskovan rauhansopimuksen solmimispäivänä 13.3.1940. Itsemurha oli vastalause Reposen liian ankariksi kokemille rauhanehdoille. Astrid Reponen-Juvas oli esittänyt syksyllä 1939 idean sotaan varustautuvan Suomen valtion auttamisesta keräämällä suomalaisilta kultaiset kihla- ja vihkisormukset, jotka vaihdettiin rautasormuksiin. Järjestöihin kuulumaton ja totalitaristisia järjestelmiä vastustanut nuori tutkija ja perheenäiti oli koko talvisodan ajan jakanut puolustushenkeä nostattavia tekstejä ja osallistunut monin tavoin siviilipuolustukseen.

Nuoren lotan päiväkirjassa korostetaan isänmaallisuutta, kansakunnan kohtalonhetkeä ja sotilaiden urheutta. Bergrothin antroposofinen näkökulma on muutettu kirjassa ajankohdan puhetapaan sopivaksi. Kirjailija ei puhu karmasta (syyn ja seurauksen laista) tai jälleensyntymisen ideasta, vaan siitä kuinka kohtalo on tuonut ihmiset yhteen tietyssä paikassa tietystä syystä. Kaikki tapahtuu tarkoituksella. Sota on koettelemus, josta on opittava ja jonka jälkeen kansakunta on vahvempi.

Bergroth kuvaa Nuoren lotan päiväkirjassa sodan vaikutuksia ihmisiin kuten epäitsekkyyttä ja hiljaista kärsimistä, menetyksiä ja haaveita sodanjälkeisestä elämästä. Kersti Bergrothille henkilökohtaisesti tärkeä kysymys, mitä kaikki oikeastaan on, nostetaan koko kansakuntaa koskevaksi. Antroposofinen näkemys kaikesta maallisesta pelkkänä vertauskuvana henkiselle maailmalle tulee näkyviin päähenkilön mietelmässä ”Haikeus voi kadota maailmasta, jos me näemme maailman läpi ja näemme, että vasta sen takana on maailma, jonka kannattaa ottaa vakavasti” (Nuoren lotan päiväkirja, 4 p., s.111).

Lähteet:

Bergroth Kersti: Nuoren lotan päiväkirja. Otava, 4. p 1940.

Mahlamäki Tiina: Kaikki maallinen on vain vertauskuvaa. Kirjailija Kersti Bergrothin elämäkerta. Partuuna, Helsinki 2017.

Mantere Meri-Helga: Vapauden taju. Kertomus Maija Juvaksesta ja Astrid Reposesta. Books on Demand 2014.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *