Liity blogimme tilaajaksi
Kirjoita sähköpostiosoitteesi niin ilmoitamme sinulle kun julkaisemme uuden artikkelin

Usein kysyttyä: Lottatyön vapaaehtoisuus ja lottien palkka

Lotta kiinnitt�kentt�iraalan paikkaa osoittavan lipun tien varteenSa-kuva / Tolvajärvi 1941

Lottien työ saattoi olla hyvinkin sitovaa etenkin sota-aikana, ja tehtävät saattoivat kestää usean vuodenkin. Lottajärjestön ideologiaan kuului olennaisena osana toiminnan vapaaehtoisuus, joten lottana toimisesta ei aluksi saanut myöskään palkkaa. Keskusjohtokunnan kokouksessa heti jatkosodan alkamisen jälkeen vuonna 1941 todettiin, ettei komennuksella oleva lotta ole oikeutettu kuukausipalkkaan työn vapaaehtoisuuden vuoksi.

Lotta sy�m��otilasta.Sa-kuva / Tilkan sotasairaala 1941

Kurikan paikallisosastoon kuulunut lääkintälotta Inkeri Myllyniemi muisteli asiaa seuraavasti:

Olin antanut vapaaehtoisen lupauksen olla käytettävissä, kun tarve vaatii, ja määräyksen tullen minun oli mentävä. Palkkaa en saanut, eikä niitä kolmea vuotta, jonka olin sodassa, laskettu eläkkeeseen mukaan.

Kyllä se pettymyskin oli, että emme saaneet korvausta, mutta meillä oli niin kova into, aika oli silloin semmoinen. Tärkeintä oli, että naisetkin saivat puolustaa.

 

Aunus 1943 verkkoonSa-kuva / Aunus 1943

Määräyksiä muutettiin vuoden 1943 alusta siten, että lotta, joka oli palveluksessa omalla paikkakunnallaan, sai päivärahaa 25 mk, ja lotat, jotka palvelivat vähintään 10 km päässä asuinpaikkakunnaltaan, saivat 30 mk päivärahan. Päivärahaa sai vain päiviltä, jolloin lotta oli palveluksessa vähintään kuusi tuntia. Ehtona oli myös, että henkilö oli saanut työmääräyksen ja että ”yksikössä oli naismäärävahvuuksien mukainen vakanssi.” Nämä määräykset koskivat kaikkia komennuksen saaneita lottia, paitsi yhteyslottia, joille maksettiin lisäksi erillistä kuukausipalkkaa.

Työvoimatilanteen kiristyessä vuonna 1944, alettiin maksaa puolipäivärahaa lotille, jotka pystyivät olemaan lottatyössä osan päivästä. Kun lottatyttöjä alettiin samaan aikaan hyväksyä lottakomennukselle, määrättiin, että 17-vuotias lottatyttö on samassa asemassa kuin aikuinen lottakin. Alle 17-vuotias puolestaan rinnastettiin sotilaspoikaan, jolloin päiväraha oli 8 markkaa.

Huuhanmäki 1943 verkkoonSa-kuva / Valamossa kasvatettua kessua jalostettuna Laatokan rannikkopuolustajien viihdykkeeksi. Yhteyslottakin osallistui pakkaustalkoisiin Huuhanmäessä vuonna 1943.

Lottien palkkaukseen liittyi myös tupakan jakelu ja myynti, johon liittyvä käytäntö oli alkuun kirjava. Vuonna 1942 Päämaja määräsi, että muona-annokseen kuulunut muonatupakka kuului myös lotille. Kuitenkin niin sanottua ostotupakkaa olivat oikeutettuja ostamaan vai 24 vuotta täyttäneet naiset. Miehillä ikäraja oli 17. Kuitenkin ohjeistettiin, että erikoistapauksissa ikärajaan voitaisiin tehdä poikkeus joukko-osaston komentajan suostumuksella.

Lähteet:

Alhainen, Hely (toim.): Kuvia ja kertomuksia sieltä jostakin – rintamanaiset muistelevat (Rintamanaisten säätiö 2004)

Lukkarinen, Vilho: Suomen lotat (WSOY 1981)

 

 

2 Vastausta Usein kysyttyä: Lottatyön vapaaehtoisuus ja lottien palkka

  • Olen kiinnostunut lottien faktatiedoista!!

    • Tulossa tämän vuoden aikana Nostalgiset Naiset blogissa muun ohella paljon tietoa myös Lottajärjestöstä, sen toiminnasta ja lotista 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *